Tänään nostin pakkasen puremat daalian juurakot maasta. Vielä pari päivää sitten ne kukkivat upeasti. Suunnitelmani oli tehdä niistä muhkea ja värikäs kukkakimppu ennen hallaöitä. Parina viime yönä halla puraisi daaliat kerta heitolla ruskeana sojottaviksi varsiksi ja kesän viimeinen kukkakimppu jäi vain haaveeksi.

Daaliat viihtyivät uudessa daaliapenkissä

Teimme keväällä pitkään haaveilemamme daaliapenkin, jonne daalian juurakot sijoitettiin riviin, kahden puhelintolpan väliin. Daalian juurakoita oli keväällä jonkin aikaa esikasvatettu lämmittämättömässä kasvihuoneessa. Istutettaessa niissä oli jo jonkin verran vihreitä varsia, lupaus tulevan kesän kukinnasta. (Daaliapenkin perustamisesta kerrotaan blogijutussa: http://xn--kyltienmolemminpuolin-71b.fi/daaliat-kohopenkkiin-puhelintolpat-reunuksina-mietityttavat/)

Daaliapenkki sijoitettiin vehreyttämään muutoin ankeaa parkkipaikkaa, sen päätyyn. Toivoimme suurista kuusista sopivaa taustaa ja suojaa daalioille. Ne pitävät auringosta ja lämmöstä mutta liika paahde ei ole niille mieleen.

Tämä kesä on ollut ihana daaliakesä!

Lämmin kesäkuu ja viileämpi heinäkuu antoivat hyvät lähtökohdat daalioiden kasvulle. Tai kenties pitkä ja lämmin syksy oli juuri sitä, mitä ne toivoivat. Vieressä oleva suuri kuusi toi tarvittavaa puolivarjoa muutoin paahteiselle kasvupaikalle.

Kukinta kesti lämpimässä syksyssä lokakuun puoleen väliin saakka. Yhtä hyvään suoritukseen eivät yltäneet monivuotiset kukat. Meillä perennojen kukinta oli tänä kesänä vaatimattomampaa kuin aiempina vuosina.

Daaliat ja jättiverbanat kuuset katveessa

Tänään, kun olen nostanut daaliat maasta ja siirtänyt ne paperipusseissa talvisäilöön, on aika muistella daaliakesän värejä.

Daaliapenkistä tuli aika boheemi. Olin huolimattomasti jättänyt nimeämättä daalian juurakot, joten sieltä nousi sattumanvaraisesti matalampaa ja korkeampaa vartta. Daaliarivistön taakse olin tuikannut jättiverbanan pieniä siemenkasvatettuja alkuja, jotka nousivat kohti korkeuksia luomaan cottage garden –tunnelmaa. Daaliat ja jättiverbanat ovat lyömätön pari.

Jättidaaliat kokeiluun

Daalian harrastaja tai daaliasta tykkäävä vihersormi ei voi välttyä juurakko-ostoksilta kevään koittaessa. Joka kevät markkinoille putkahtaa uusia jänniä kukintoja ja muotoja. Vain vahvahermoinen harrastaja kykenee välttämään kiusauksen. Minä innostuin jättidaalioista ja tilasin muutaman juurakon heti alkuvuodesta verkkokaupan kautta.

Keltainen Kelvin Footlight, vaaleanpunainen Otto`s thrill ja kermanvaalea Cafe au Lait olivat kukinnoiltaan valtavia (ja esikasvatusvaivan arvoisia). Jättidaalioihin taisin jäädä vähän koukkuun – pitää tutkia, mitä muita ihanuuksia on ensi keväänä tarjolla.

Daalian juurakot ja jättiverbanat varastoon

Daaliat ovat nyt talviunilla. Nostin juurakot lapiolla maasta ja ravistin ylimääräiset mullat pois.

Varret leikkasin tapille ja sujautin jokaisen juurakon omaan paperikassiinsa. Tänä syksynä muistin myös nimetä ne. Tai ainakin kuvasin mustalla tussilla kassin kylkeen niiden pituuden ja värin. Ensi kesänä pääsen sommittelemaan daalioita vähän fiksummin jo tutuksi tulleeseen daaliapenkkiin.

Jättiverbanat on myös nostettu juuripaakkuineen talteen ja talvisäilöön. Viime talven talvetuskokeilu toisen verbanaruukun kanssa onnistui hyvin. Jättiverbanoilla on myös paikkavaraus vanhalle paikalleen daalioiden taakse.

Sammutin valot varastosta. Ensi keväänä nähdään.